Olen yrittänyt koko edellisen illan pehmitellä lääkärin kertomusta lapsen tasolle. Kertoa asiaa vähän sievemmin.
Hoitaja toi meille "Sanni tulee toimenpiteeseen"- kirjan, joka auttoi todella paljon. Siinä käsitellään sadun kautta toimenpiteeseen menoa.
Tänään otetaan koepala kasvaimesta. Haavasta tulee pitkä, tiedän sen jo etukäteen.
Samassa anestesiassa Saralle laitetaan myös keskuslaskimokatetri eli CVK. Ei tarvitse sitten jokaista lääkettä ja verikoetta varten pistellä piikkejä ja kanyyleja.
CVK rajoittaa jonkin verran elämää. Se hoidetaan kotona. Huuhdellaan ja puhdistellaan juurta.
Saunassa ei saa käydä, eikä uimassa.
Varsinkin ensimmäisinä viikkoina sitä täytyy todella varoa myös leikeissä.
CVK tulee rinnan kohdalta ulos, n. 10cm "letkunpätkä".
Tällä kertaa heräämöstä minulle tuodaan todella kipeä tyttö. Leikkaushaava on 8cm pitkä.
Siihen menee pintapuudute, joka ei kuitenkaan toimi (myöhemmin ymmärrettiin,että se ei todellakaan toiminut).
Morfiinia kipuun useita kertoja saa. Voi minun tyttöä...
Kuvantamistulokset tulevat.
Nyt meillä on taudille nimi. Se todellakin on Wilmsin tuumori, kuten tk:n lääkäri jo epäili. Kasvain on hurjan iso, pisimmältä mitalta 13cm. Viralliset mitat taisi olla 13 x 5cm. Laskimotukosta ei ole, vaan kasvaimen "häntä" on kasvanut verisuonen seinämään kiinni. Keuhkoissa 2 etäpesäkettä, toinen 6mm ja toinen 3mm.
Tässä ne nyt ovat, kaikki pöydällä. Nyt tiedetään kaikki. Itse säikähdän keuhkoetäpesäkkeitä aika lailla, mutta onneksi lääkärit lohduttivat, etteivät ole keuhkojen etäpesäkkeistä niinkään huolissaan. Ne ovat varsin yleisiä tässä taudissa, eivät ole yleensä agressiivisia, ja poistuvat melko helposti.
Sara on todella kipeä. Ei syö, nukkuu vain. Pissaa sänkypottaan, eli alusastialle. Morfiinia saa pitkin päivää.
Ensimmäiset sytostaatit tiputetaan. Suunnitelmissa on noita myrkkyjä tiputella useampi viikko, ehkä kuusi. Sen jälkeen tehdään varsinainen leikkaus, jossa vasen munuainen kokonaisuudessaan poistetaan.
Onneksi toinen munuainen on täysin terve.
Tänään otetaan koepala kasvaimesta. Haavasta tulee pitkä, tiedän sen jo etukäteen.
Samassa anestesiassa Saralle laitetaan myös keskuslaskimokatetri eli CVK. Ei tarvitse sitten jokaista lääkettä ja verikoetta varten pistellä piikkejä ja kanyyleja.
CVK rajoittaa jonkin verran elämää. Se hoidetaan kotona. Huuhdellaan ja puhdistellaan juurta.
Saunassa ei saa käydä, eikä uimassa.
Varsinkin ensimmäisinä viikkoina sitä täytyy todella varoa myös leikeissä.
CVK tulee rinnan kohdalta ulos, n. 10cm "letkunpätkä".
Tällä kertaa heräämöstä minulle tuodaan todella kipeä tyttö. Leikkaushaava on 8cm pitkä.
Siihen menee pintapuudute, joka ei kuitenkaan toimi (myöhemmin ymmärrettiin,että se ei todellakaan toiminut).
Morfiinia kipuun useita kertoja saa. Voi minun tyttöä...
Kuvantamistulokset tulevat.
Nyt meillä on taudille nimi. Se todellakin on Wilmsin tuumori, kuten tk:n lääkäri jo epäili. Kasvain on hurjan iso, pisimmältä mitalta 13cm. Viralliset mitat taisi olla 13 x 5cm. Laskimotukosta ei ole, vaan kasvaimen "häntä" on kasvanut verisuonen seinämään kiinni. Keuhkoissa 2 etäpesäkettä, toinen 6mm ja toinen 3mm.
Tässä ne nyt ovat, kaikki pöydällä. Nyt tiedetään kaikki. Itse säikähdän keuhkoetäpesäkkeitä aika lailla, mutta onneksi lääkärit lohduttivat, etteivät ole keuhkojen etäpesäkkeistä niinkään huolissaan. Ne ovat varsin yleisiä tässä taudissa, eivät ole yleensä agressiivisia, ja poistuvat melko helposti.
Sara on todella kipeä. Ei syö, nukkuu vain. Pissaa sänkypottaan, eli alusastialle. Morfiinia saa pitkin päivää.
Ensimmäiset sytostaatit tiputetaan. Suunnitelmissa on noita myrkkyjä tiputella useampi viikko, ehkä kuusi. Sen jälkeen tehdään varsinainen leikkaus, jossa vasen munuainen kokonaisuudessaan poistetaan.
Onneksi toinen munuainen on täysin terve.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti