sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Leikkaus ohi, ja lapsi teholla.

Klo 15 sitten teholta soitettiin, että Sara on juuri siirtynyt sinne.
Kylläpä olikin pitkä ja tuskallinen aika odottaa.
Onneksi Niklas pitää äidin ja isän ajatuksia vähän muuallakin.
Vietiin Niklas hoitoon, ja lähdettiin ajamaan kohti lasten teho-osastoa.
Hui kun sekin kuulostaa kamalalta.

Heti saapumisemme jälkeen leikkaava kirurgi tuli juttelemaan. Leikkaus oli mennyt tosi hyvin, ja ihan suunnitelmien mukaan. Sara oli saanut punasoluja takaisin sen verran, "mitä kirurgi on verta vienyt".

Lannenikamasta on otettu leikkauksen yhteydessä myös näyte. Kaikki arvot (RR,p.,sat) ovat hyviä. Arteriakanyyli on kädessä arvoja mittaamassa, piirtämässä viivoja näytölle.
Morfiinia oli saanut jo leikkaussalissa klo 13. Haavaan menee myös pintapuudute, sama kuin viimeksi. Sitä menee 3ml/h, ainakin 3 päivää. Pissakatetri on tietysti, ja nesteytyksessä on tyttö kokoajan. Haava on hurjan pitkä. Se menee kuulemma lähes koko mahan poikki vaakatasossa.

Olimme ensin teholla parisen tuntia. Sara nukkui käytännössä kokoajan, muutaman kerran katsoi meitä. Sitten meidät häädettin raporttien ajaksi pois.
Kävimme ystävien luona kahvilla, ja ajoimme teholle takaisin.

Nyt Sara oli virkeämpi. Loppuillasta oli n. 1½h hereillä. Jutteli, ja joi ruiskulla vettä.
Kysyi olenko muistanut hoitaa hänen koiran.
Raskas oli teholta lähteä, kun vierailuaika päättyi klo 20.30.
Kuulla, kuinka oma rakas lapsi jää sinne suoraa kurkkua äiti huutamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti