Ahdistuksen purku,

Taas on samanlainen tunne, kuin aluksi: Nyt on kaikki tiedossa.
Eihän kuitenkaan mitään luusyöpää??
Sädehoitokin vähän jännittää. Kerrottiin reilusti haitat.
Pituuskasvun hidastuminen ei tunnu missään, sen sijaan uuden syövän riski pelottaa.
Lääkäri sai kuitenkin vakuuteltua, että tytön tapauksessa kannattavampaa on kuitenkin sädehoito tehdä. Eihän ne sitä muuten aloittaisikaan.
Sädehoitoa tulee joka arkipäivä. Aluksi tehdään anestesiassa,ja jos siltä näyttää, että Sara uskaltaa, voidaan ilman anestesiaakin.

Minulla tuli aluksi tosi voimakkaita ahdistuskohtauksia. Mietin illalla sängyssä asioita, ja kohta tuntui puristava tunne päässä. Sitten oli pakko nousta ylös.
Olin varma, että minulla on vähintään aivokasvain. Välillä huimasi.
Tiedostin kyllä itse, että oireet olivat psyykkisiä, ja tulivat juurikin mietiskelyjen jälkeen.
Silti en ollut varma.
Muuten itse olen jaksanut hyvin. Voimat on riittänyt hyvin.
Miehestä en tiiä, kai hänkin on jaksanut. Tulee liian vähän puhuttua.
En ole edes pitkään aikaan itkenyt.
Sara on hyvävointinen, hieman laihtunut vain. Jaksaa leikkiä ja laulella.

Tiistaina mennään sairaalaan. Tehdään anestesiakelpoisuus- arviointi ja toisen munuaisen kartoitus. Kromi-edta tai jotain sinne päin. Millainenhan sekin on..
Ensi viikolla alkaa sädehoito.