Saran Oma Pupu.

"Enkö minä äiti ole ihan oikeasti edes pikkuista pupua ansainnut?"


Näin Sara tuumasi minulle eräs aamu, kun olimme käyneet taas pitkät keskustelut pupun hankinnasta.
Saralla on ollut ihan mahdoton pupukuume oikeastaan viime kesästä saakka.
Puput on ihania, unikaverikin on pehmopupu.
Olen aina vain luvannut harkita sitä pupua "sitten joskus".. Onhan meillä jo noita eläimiä.
Nyt se pupukuume on kyllä tullut todella voimakkaasti esiin.
Eikä asiaa varmasti ole yhtään auttanut eräs sädehoito-osaston ihana hoitaja, joka on tulostanut omasta pupusta valokuvia Saralle.

Palan tuo Saran sanoma lause kurkkuun heitti.
Mitä vajaa 4-vuotias reipas syöpäpotilas oikeastaan ei olisi ansainnut?

Kyllähän tuo osaa vetää oikeista naruista. Niinpä meille muutti tänään hermeliinityttö Nuppu.
Tytön ikioma pupu. Ja kyllähän äitikin aika innoissaan siitä kuitenkin on...
Ei meillä kaikkea periksi saa, mutta jospa tuo pupu toisi lisää iloa tytön elämään.
Elämä kun kuitenkin rajautuu lähinnä kodin ja sairaalan välille.