Olen koko viikonlopun hermoillut itsekseni, koska Sara pidetään edelleen nesteytyksessä.
Eihän tuo syö eikä juo mitään, kun ei nälkä tule.
Ennen sytostaatteja kyllä rupesi syömään, ja periaatteessa silloin nesteytys olisi voitu lopettaa. Nyt kun on nesteytys + vasta tiputettu sytot, ei varmasti ruokahalua ole tippaakaan.
Kysyin lauantaina, voisiko nesteytyksen lopettaa vaikka taas illaksi ja katsoa miten ruoka maistuu. Vastaus oli, että "painokiloa kohti 100ml, joten tytön pitäisi juoda 1200ml".
Jahas, ollaan varmaan koko kesä sitten sairaalassa.
Odotan innolla tämän päiväistä lääkärinkiertoa. Tytön huoneen ovelta hoitaja huikkasi minulle aamulla, että "otatko lämmön,painon ja verenpaineen". Joo. Täällä on ihan todella kiire tällä hetkellä. Tykkään kyllä, että saan itse hoitaa tyttöni, kun vähän näistä hommista kuitenkin ymmärrän, hoito-alalla kun olen.
Kukaan ei käynyt muuten huoneessa. Käytiin Saran kanssa suihkuttelemassa haava ammeessa. Ja taas mietin, että mitä me täällä sairaalassa tehdään, kun minä kuitenkin tytön hoidan.
Lääkärinkierto oli helpotus. Ensimmäisenä lääkäri käski lopettaa nesteytyksen.
Oli vähän tuohtunutkin, että se vielä on päällä.
Niinpä... Ja seuraavaksi sanoi,että Sara on täysin kotikuntoinen, saatte lähteä.
Sara ei siis ollut edes viikkoa sairaalassa ison leikkauksen jälkeen! Äidin pikkuinen taistelija. Todellinen taistelija. Niin elämänhaluinen, haluaa parantua.
Eihän tuo syö eikä juo mitään, kun ei nälkä tule.
Ennen sytostaatteja kyllä rupesi syömään, ja periaatteessa silloin nesteytys olisi voitu lopettaa. Nyt kun on nesteytys + vasta tiputettu sytot, ei varmasti ruokahalua ole tippaakaan.
Kysyin lauantaina, voisiko nesteytyksen lopettaa vaikka taas illaksi ja katsoa miten ruoka maistuu. Vastaus oli, että "painokiloa kohti 100ml, joten tytön pitäisi juoda 1200ml".
Jahas, ollaan varmaan koko kesä sitten sairaalassa.
Odotan innolla tämän päiväistä lääkärinkiertoa. Tytön huoneen ovelta hoitaja huikkasi minulle aamulla, että "otatko lämmön,painon ja verenpaineen". Joo. Täällä on ihan todella kiire tällä hetkellä. Tykkään kyllä, että saan itse hoitaa tyttöni, kun vähän näistä hommista kuitenkin ymmärrän, hoito-alalla kun olen.
Kukaan ei käynyt muuten huoneessa. Käytiin Saran kanssa suihkuttelemassa haava ammeessa. Ja taas mietin, että mitä me täällä sairaalassa tehdään, kun minä kuitenkin tytön hoidan.
Lääkärinkierto oli helpotus. Ensimmäisenä lääkäri käski lopettaa nesteytyksen.
Oli vähän tuohtunutkin, että se vielä on päällä.
Niinpä... Ja seuraavaksi sanoi,että Sara on täysin kotikuntoinen, saatte lähteä.
Sara ei siis ollut edes viikkoa sairaalassa ison leikkauksen jälkeen! Äidin pikkuinen taistelija. Todellinen taistelija. Niin elämänhaluinen, haluaa parantua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti