Kotiin kahden oven takaa.

8. heinäkuuta päästiin vihdoin kotiin!

Crp laski joka päivä jonkun verran, kotiinlähtöpäivänä oli enää 10.
Sara oli ihan kypsänä, kun joutui olemaan niin monta päivää infektio-eristyksessä,
koska vointihan oli viimeiset neljä päivää täysin hyvä ja kuumeeton.
Saatiin kuitenkin lupa olla osaston parvekkeella, se kyllä helpotti paljon.
Huomenna on murusen 4-vuotis-synttärit. Valitettavasti huomenna ei voida niitä juhlia, meillä on samana päivänä hyvin läheisen ystäväpariskunnan häät.
Lapset menevät mummille, ja siellä juhlitaan "pikkusynttärit", sitten seuraavana viikonloppuna kotona.

Ihanan lämpimiä päiviä ollut. Eilen käveltiin sairaalan pihalta kilometrin matka kaupalle, kun Sara halusi. Odoteltiin isiä siis hakemaan, mutta menikin vähän pidempään isillä.
Voi, kun oli mukava ihastella kukkia ja perhosia ja kaikkea muutakin, kun on 6 päivää ollut sisällä.
Sara on niin virkeä ja energinen, mutta virkattu pipo päässä (eikä hiuksia) on kyllä Syöpä-leima vastaan tulevillekin.
Myötätuntoisia katseita, "voi raukkaa", he varmasti ajattelivat.
Eräs nainen sanoikin "voi pikkuista".
Sillä kilometrin matkalla. Kyllähän se koskettaa varmaan suurinta osaa, kun pieni lapsi sairastaa.

Maanantaina mennään osastolle verikokeisiin, ja jos arvot sallivat, lääkkeille.
Eli maanantaista keskiviikkoon tai torstaihin ollaan taas sairaalassa.
JOS kaikki menee hyvin, tytöllä on enää neljät lääkkeet... jos olen ihan oikein laskenut.
Eli nämä ens viikolla, sitten elokuun alussa, elokuun lopussa, ja syyskuussa yhdet.
Sitten hoidot loppuis.