Saatiin sitten lopulta kotilomalupa viikoksi! Ihan mahtavaa.
Tänään huuhdellaan CVK ensimmäistä kertaa kotona.
Miten voin muistaa kaiken? Lääkkeet, CVK:n juuren hoito 3 päivän välein, CVK:n huuhtelu..
Tuon CVK:n kanssa saa muutenkin olla todella varovainen. Se on siis katetri joka menee isoon verisuoneen, laskimoon. Tulee oikean rinnan kohdalta ulos, ja sisällä kääntyy jonnekin sydämen lähelle. Osastolla on monta lasta, joilta se on lähtenyt irti, joko itse nykäisten tai pikkusisaren toimesta.
Saralla on CVK:n lukossa turvateippi, CVK on suojapussissa rintsikkatopin sisällä. Mutta ei voi enää antaa tytön itsenäisesti pukea tai riisua paitoja. Ei varsinkaan ensimmäisinä viikkoina, kun CVK on vasta kiinnittymässä ihoon. Ei voi käydä saunassa, eikä uimassa. Kyllähän se rajoittaa, mutta se tuntuu pieneltä asialta, kun saadaan olla kotona!
Tällä pikkuisella paikkakunnalla ei taida ollakaan toista potilasta, jolla olisi CVK. Terveyskeskuksen hoitotarvikejakelussa koko CVK tuntui olevan outo juttu. "Näyttääkö tämä tutulta?" oli ihan yleinen kysymys, kun hain tavaroita. Tai "meillä ei juuri sitä ole, mutta annetaan korvaava". Lähdin terveyskeskuksesta kahden ihan täyden muovikassin kanssa, jotka sisälsi suojalappuja,hanskoja,neuloja,ruiskuja,suolaliuoksia,korkkeja jne... Enkä ollut varma, onko minulla oikeat tavarat.
Sara on edelleen hurjan reipas. Ei kyllä sairaalta näytä, eikä hänestä voisi tietää ulkopuolinen mitenkään,että kaikki ei kuitenkaan ole hyvin.
Leikit on muuttuneet. Kovasti leikitään lääkärileikkejä, ja käsitellään suurta asiaa näin leikin varjolla. Nukeilta otetaan verinäytteitä, pistellään niitä ruiskuilla ja hoidetaan haavoja.
Sosiaalinen elämä on rajoittunut. Meillä ei ole käynyt vielä ketään. En ole uskaltanut päästää. Harmillisesti tytön parhaimmat kaverit ovat sairaana, joten he eivät voi tulla. Kaverit olisi kuitenkin tärkeitä. Enää meille ei voi tulla edes pienessä nuhassa. Käsidesipullo on heti ulko-oven vieressä.
Meiltä on kielletty shoppailut, ja ihan pienetkin kauppareissut. Ei saada käyttää mitään julkisia kulkuneuvoja, eikä olla missään ihmispaljoudessa.
Olen alkanut pelätä, että meillä kaikilla on syöpä tässä perheessä.
Tänään huuhdellaan CVK ensimmäistä kertaa kotona.
Miten voin muistaa kaiken? Lääkkeet, CVK:n juuren hoito 3 päivän välein, CVK:n huuhtelu..
Tuon CVK:n kanssa saa muutenkin olla todella varovainen. Se on siis katetri joka menee isoon verisuoneen, laskimoon. Tulee oikean rinnan kohdalta ulos, ja sisällä kääntyy jonnekin sydämen lähelle. Osastolla on monta lasta, joilta se on lähtenyt irti, joko itse nykäisten tai pikkusisaren toimesta.
Saralla on CVK:n lukossa turvateippi, CVK on suojapussissa rintsikkatopin sisällä. Mutta ei voi enää antaa tytön itsenäisesti pukea tai riisua paitoja. Ei varsinkaan ensimmäisinä viikkoina, kun CVK on vasta kiinnittymässä ihoon. Ei voi käydä saunassa, eikä uimassa. Kyllähän se rajoittaa, mutta se tuntuu pieneltä asialta, kun saadaan olla kotona!
Tällä pikkuisella paikkakunnalla ei taida ollakaan toista potilasta, jolla olisi CVK. Terveyskeskuksen hoitotarvikejakelussa koko CVK tuntui olevan outo juttu. "Näyttääkö tämä tutulta?" oli ihan yleinen kysymys, kun hain tavaroita. Tai "meillä ei juuri sitä ole, mutta annetaan korvaava". Lähdin terveyskeskuksesta kahden ihan täyden muovikassin kanssa, jotka sisälsi suojalappuja,hanskoja,neuloja,ruiskuja,suolaliuoksia,korkkeja jne... Enkä ollut varma, onko minulla oikeat tavarat.
Sara on edelleen hurjan reipas. Ei kyllä sairaalta näytä, eikä hänestä voisi tietää ulkopuolinen mitenkään,että kaikki ei kuitenkaan ole hyvin.
Leikit on muuttuneet. Kovasti leikitään lääkärileikkejä, ja käsitellään suurta asiaa näin leikin varjolla. Nukeilta otetaan verinäytteitä, pistellään niitä ruiskuilla ja hoidetaan haavoja.
Sosiaalinen elämä on rajoittunut. Meillä ei ole käynyt vielä ketään. En ole uskaltanut päästää. Harmillisesti tytön parhaimmat kaverit ovat sairaana, joten he eivät voi tulla. Kaverit olisi kuitenkin tärkeitä. Enää meille ei voi tulla edes pienessä nuhassa. Käsidesipullo on heti ulko-oven vieressä.
Meiltä on kielletty shoppailut, ja ihan pienetkin kauppareissut. Ei saada käyttää mitään julkisia kulkuneuvoja, eikä olla missään ihmispaljoudessa.
Olen alkanut pelätä, että meillä kaikilla on syöpä tässä perheessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti