Laatu-aikaa.

Lapset oli tosiaan yhden yön mummilassa, ja haettiin heidät vasta illalla takaisin kotiin.
Saatiin viettää oikein laatu-aikaa miehen kanssa kaksin.
Hyvin oli yökyläily mennyt, ja lapset tykkäsi. Mummin vieressä olivat parisängyllä nukkuneet, ja pappa oli laitettu lattialle patjan päälle..

Maanantaina otettiin taas verikokeet. Ei tankattavaa (hb 111, tromb 430, leuk 1.1).
Leukkarit toki matalat, mutta niinhän ne on aina sytojen jälkeen olleet.
Neutrofiileja ei kontrolloida enää muutoin, kun ennen lääkkeitä.
Koska periaatteessa niillä ei tässä vaiheessa ole mitään merkitystä (sairaalaan ei tarvi mennä vaikka olisivat nollissa) muulloin, kun ennen lääkkeitä. Lääkkeille raja-arvo 1.0.

Sara voi hyvin. Ajattelin alkuun, että neiti menee aika huonoonkin kuntoon hoitojen aikana.
Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Sarassa ei näy mitään muuta eroa entiseen, kuin hiusten lähtö. Leikit on kyllä paljon muuttuneet, lääkäri- ja hoitajaleikeiksi. Verikokeita otetaan milloin kissoilta ja koirilta, Niklakselta, äidiltä ja isältä..
"Vauvahiukset", eli ohuet haivenet on vielä päässä, ihan täysin kaljuuntunut ei edes ole.
Muutoin on erittäin reipas, touhuilee ulkona ja sisällä ihan entiseen malliin.
Eilen istuteltiin kukkia ulos, tehtiin tytölle oma kukkapenkkikin leikkimökin viereen.
Saas nähdä lähteekö mitään ainakaan tänä kesänä kasvamaan.

Kävin täyttämässä hoitotarvikevarastoakin. Terveyskeskuksesta siis haetaan kaikki hoitotarvikkeet Saralle kotiin.
Antoivat täyden pakkauksen CVK:n korkkeja. Vau. Kummallista, että noissa hoitotarvikkeissa pitää pihistellä, eikä voi antaa aina kunnon satsia. Ei hirveästi nappaisi joka viikko olla hakemassa tavaraa lisää.
Papereihin on kuitenkin kirjattu vuoden tarve.