Syksyä

Omat päiväkirjamerkinnät loppuneet. Syksyn kulkua tiivistetään nyt ulkomuistista.

Lokakuun lääkkeiden jälkeen Saralla alkoi yökastelu.
Kuulemma oikein tavallista, myös isommilla lapsilla.
Ei kai se ole kummakaan, kun menee niin järkyttävän suuret nesteytykset lääkkeiden aikana,
3-4 vrk.
Alle 14-kiloiselle tyttöselle 75ml tunnissa nestettä.
Lääkkeet on saatu annettua ilman sivuvaikutuksia, ja huonoja oloja.

Osastolle on tullut paljon uusia lapsia kesän ja syksyn aikana.
Ihaniin lapsiin, ja ihaniin vanhempiin olemme saaneet tutustua.
Joistakin on tullut ystäviä.
Samassa veneessä olemme, vaikka kaikilla onkin niin erilaiset tarinat.

Syksyn kohokohta oli, kun KUOROSOTA-ohjelma alkoi, ja saimme osastolle tiedon, että
Suvi Teräsniskan lahjoituskohde on meidän osasto. Lasten syöpäosasto.
Voi, kuinka tärkeän kohteen Suvi valitsi.
Täällä sitä osataan arvostaa- oikeasti.
Kuoron ja Suvin vierailut ovat kyllä päivän kohokohtia.
Syksyn aikana on muutenkin käynyt kivasti vierailijoita osastolla:
Ti-Ti-nalle, Kuorosodan väki, Ronald Mc'Donald, sairaalaklovneja..
Tylsät sairaalapäivät muuttuvat kivoiksi.

Marraskuussa Saralla oli magneettikuvat ja keuhkokuva.
Onnen kyyneleet valuivat pitkin poskia, kun asian sisäisti:
MOLEMMAT täysin puhtaat! Magneetissakaan ei sitä piinavaa signaalia enää näy.
Ihanaa!
Hoidot loppuvat joulukuussa.