Koko viikonloppu on juhlittu Saran synttäreitä.
Kamalasti en vieraita uskaltanut kyllä käskeä... Kummit kävi, ja toiset isovanhemmat.
Minun vanhempien kanssahan tyttö juhli jo aiemmin.
Toistaiseksi on taas infektioilta vältytty *kop kop*, vaikka dementikko-äiti ei muistanut antaa eilen kumpaakaan Ditrimiä.
Normaalisti siis lääke menee ma-ke 2 kertaa päivässä.
Tällä viikolla se menee sitten ti-to.
Huomenna on verikokeet, toivottavasti muistan edes ne.
Kerran oon nekin unohtanut.
Ens viikon keskiviikkona on kuulotutkimus ja kromi-edta.
Karboplatiini niminen sytostaatti voi aiheuttaa kuulon alentumaa.
Ehkä Saralla onkin vähän kuulo huonontunut. Tai sitten kuvittelen.
Krom-edta tarkoittaa verinäytteitä varjo-aineen jälkeen 3 kertaa 1½ tunnin välein.
Eli ihan helppo nakki.
Minä niin vihaan syöpää. Kukapa sitä ei vihaisi, ja vähän pelkäisikin.
Vaan kun se tuleekin konkreettisesti, ja vielä omalle lapselle, niin viha ja pelko satakertaistuu. Tai tuhatkertaistuu.
Jos minä menisin magneettiin ja ct:hen, minulta löytyisi vaikka ja mitä. Takuu varmasti.
Tai ainakin luulen niin.
Olen tullut luulotautiseksi. Ja sitä paitsi mua ahdistaa.
Löydän kokoajan erityisesti itsestäni syövän oireita.
Pääkipuhan tarkoittaa tietenkin aivokasvainta. Rinnasta löysin patin.
Varmaan suurentunut rauhanen,nimittäin räpeltelyn jälkeen se katosi.
Mahassa mulla on muka jotain. Hulluksi olen tulossa.
Ja sitten, kun näitä miettii, niin pää tulee kipeäksi. Taas se aivokasvain?
No, mitä olen kuunnellut muita äitejä, niin ilmeisen normaalia tuntuu olevan.
Tai siis itseasiassa en ole jutellut vielä kenenkään kanssa, jolla ei olisi.
Ja tottakai tämä luulotautisuus kohdistuu myös lapsiin, syöpää sairastavien lasten sisaruksiin.
Tottahan nyt toisellakin, jos ensimmäisellä?
Onneksi yleensä ei.
Kamalasti en vieraita uskaltanut kyllä käskeä... Kummit kävi, ja toiset isovanhemmat.
Minun vanhempien kanssahan tyttö juhli jo aiemmin.
Toistaiseksi on taas infektioilta vältytty *kop kop*, vaikka dementikko-äiti ei muistanut antaa eilen kumpaakaan Ditrimiä.
Normaalisti siis lääke menee ma-ke 2 kertaa päivässä.
Tällä viikolla se menee sitten ti-to.
Huomenna on verikokeet, toivottavasti muistan edes ne.
Kerran oon nekin unohtanut.
Ens viikon keskiviikkona on kuulotutkimus ja kromi-edta.
Karboplatiini niminen sytostaatti voi aiheuttaa kuulon alentumaa.
Ehkä Saralla onkin vähän kuulo huonontunut. Tai sitten kuvittelen.
Krom-edta tarkoittaa verinäytteitä varjo-aineen jälkeen 3 kertaa 1½ tunnin välein.
Eli ihan helppo nakki.
Minä niin vihaan syöpää. Kukapa sitä ei vihaisi, ja vähän pelkäisikin.
Vaan kun se tuleekin konkreettisesti, ja vielä omalle lapselle, niin viha ja pelko satakertaistuu. Tai tuhatkertaistuu.
Jos minä menisin magneettiin ja ct:hen, minulta löytyisi vaikka ja mitä. Takuu varmasti.
Tai ainakin luulen niin.
Olen tullut luulotautiseksi. Ja sitä paitsi mua ahdistaa.
Löydän kokoajan erityisesti itsestäni syövän oireita.
Pääkipuhan tarkoittaa tietenkin aivokasvainta. Rinnasta löysin patin.
Varmaan suurentunut rauhanen,nimittäin räpeltelyn jälkeen se katosi.
Mahassa mulla on muka jotain. Hulluksi olen tulossa.
Ja sitten, kun näitä miettii, niin pää tulee kipeäksi. Taas se aivokasvain?
No, mitä olen kuunnellut muita äitejä, niin ilmeisen normaalia tuntuu olevan.
Tai siis itseasiassa en ole jutellut vielä kenenkään kanssa, jolla ei olisi.
Ja tottakai tämä luulotautisuus kohdistuu myös lapsiin, syöpää sairastavien lasten sisaruksiin.
Tottahan nyt toisellakin, jos ensimmäisellä?
Onneksi yleensä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti