Mustelmasade.

Eletään heinäkuun loppua.

Eilen tuli taas sairaalareissu. Hemoglobiini oli tipahtanut tasolle 88.
Punasoluja tankattiin lisää.
Aika jännää, ettei tuosta lapsesta kyllä käyttäytymisen perusteella huomaa alentunutta hb:ta.
Sara oikein pursuaa energiaa, ei puhettakaan mistään väsymyksestä.
Ei täällä mitään päiväunia nukuta.
Huulten väri muuttui kyllä punaisemmaksi tankin jälkeen.
Trombbarit oli eilen 62, mutta niitä ei tankattu vielä.

Illalla rupesi nousemaan Saran vartaloon mustelmia, kuin sieniä sateella..
Tuolin jalkaan kun pikkasen kopsahti, niin iso mustelma oli jalassa.
Tietenkin juuri eilen Sara oli niin tapaturma-altis, kuin olla saattaa.
Tippui sohvaltakin.
Päässä mustelma. Kyljessä mustelma. Selässä 2 mustelmaa. Jalat mustana.
En soittanut vielä illalla sairaalaan, kun heti aamulla kuitenkin verikokeet sairaalassa.
Aamulla mustelmien tulo jatkui. Sairaalassa niitä tuli vaikka kuinka lisää.

Ei mennyt äidin vaisto, tai näkö ihan mönkään.
Trombosyytit oli 17, matalimmat ikinä.
Aamulla oli myös kuulontutkimus. Tutkimus oli tehty tosi kivaksi lapsille.
Sara otti kuulokkeet päässä "taikarenkaita", piti niitä poskea vasten, ja aina kun ääni kuului, laittoi renkaan tikkuun.
Kuulo oli hyvä. Ihan korkeimmissa äänissä oli pikkasen alentunut kuulo, mutta ihan normaalin rajoissa kuitenkin. Taitaa olla vain valikoiva kuulo Saralla..

Sitten kromi-edta. Verikokeiden välissä leikittiin pihalla aina hiekkaleikkejä. Ihana päivä ja ilma.

Lopuksi Sara sai trombosyytteja.
Miettikää, NELJÄN luovuttajan trombosyytit. Taas, ja joka kerta, kun tankataan.
Kyllä se verenluovutus on arvokasta hommaa.

Parina päivänä otetaan taas verikokeita, ja jos maanantaina arvot riittävät, alkaa myrkyt.