Selviytymistarina.

Maanantaina oli toimittaja ja kuvaaja kylässä.
Sarasta tehdään selviytymistarina Lastenklinikoiden Kummit-lehteen.
Päivä ei tietenkään mennyt ihan suunnitelmien mukaan...

Aluksi otettiin valokuvia ulkona eri tilanteista.
Sara kävi Minni-koiran kyydissä, joka on ihan lempparihommaa ulkona.
Jotenkin se on vaan paljon hauskempaa, kun sitä pulkkaa vetää koira, eikä äiti tai isi.
Sitten Sara kokeili hiihtämistä ensimmäistä kertaa.
Sukset sai pari päivää ennen kuvauksia, ja nyt sitä hiihtämistä kokeiltiin.
Näin on lapsella jäänyt talvi-urheilut kokematta, kun äiti on pelännyt,että CVK lähtee irti.
Ei olla uskallettu jäälle mennä luistelemistakaan kokeilemaan CVK:n aikana...

Sitten tultiin sisälle, ja Sara ilmoitti, että maha on kipeä.
Pötkötteli sohvalla,eikä ollut oma itsensä.
Halusi mennä nukkumaan, eikä suostunut kuvattavaksi.
Vähän harmitti, että nyt sisäkuvat on sellaisia, joissa Sara makaa vaan..
Ja kaikki Saran tuntevat kyllä tietävät, että tuollainen tyttö ei oikeasti ole.
Toivottavasti lehteen ei tule ihan väärä kuva tämän hetkisestä voinnista.
Kuvaaja odotteli hetken, josko Sara pikkuisella levähtämisellä virkustuisi.
Eipä siinä niin käynyt, vaan Sara rupesi oksentamaan.
Oksennustauti. Voi vitsit!

Sille illalle oksennettiinkin useemman kerran.
Eilen vielä olo oli vaisu, ja parit yrjötkin lensi.
Tänään on parempi päivä!
Jospa huomenna päästäisiin uloskin?
Harmittaa, kun taas hyvät ilmat menee sisällä ollessa. Niin meidän tuuria.
Toivottavasti hyvät ilmat jatkuu.